Itäkairaa syksyllä 2022

Kesän 2022 Urho Kekkosen kansallispuiston halkivaelluksella minulle heräsi ajatus, että syksyllä voisi tehdä ruskavaelluksen Itäkairaan. Tässä kuvaan Itäkairan ruskavaelluksen syksyltä 2022. Alla olevassa kartassa sinisellä katkoviivalla on esitetty suunniteltu reitti ja punaisella katkoviivalla toteutunut reitti.

Ryhdyin retken suunnitteluun jo kesällä, heti kesän vaelluksen jälkeen. Suunnittelussa käytin apuna ensimmäistä kertaa Garmin BaseCampiä. Lisäksi suunnittelussa hyödynsin QGIS-paikkatieto-ohjelmaa. Reitti noudatti mielestäni melko hyvin suunniteltua reittiä. Reitin tallensin Garminin Instinct Solar -kellolla.

Suunnittelusta sellainen huomio, että kartalla oli merkattuna paljon rakkaa, mutta kivikon määrä yllätti silti. Turhaan Itäkairan vaativuutta ei korosteta!

Lähdimme ajamaan 18.9. Helsingistä kohti Kemihaaraa noin kello seitsemän aikaan aamulla. Tarkoitus oli nukkua Kemihaaran parkkipaikalla teltassa. Keli oli kuitenkin sellainen, että soitimme matkalla Tulppion majoille, josko sieltä saisi yöpaikan. Yöpaikka järjestyi, ja Tulppion majoilla olimme heti iltayhdeksän jälkeen.

Ensimmäinen vaelluspäivä

Maanantai 19.9.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme Tulppion majoilta kohti Kemihaaraa. Keksimme matkalla, että jätämme rinkat Naltiontienhaaraan; Korvatunturintien ja Naltion erotuspaikalle vievän tien haaraan. Jätimme rinkat siihen ja ajoimme Kemihaaraan. Kemihaaran parkkipaikalla vaihdoimme loput vaelluskamat päälle ja lähdimme kävelemään Korvatunturintietä pitkin kohti Naltiontietä. Matkaa tietä pitkin oli taivallettavana noin nelisen kilometriä, joka taittui vajaassa kolmessa vartissa.

Risteyksessä pidimme pienen tauon ja nostimme rinkat selkään. Matka jatkui jonkin aikaa vielä Naltiontietä pitkin. Tieltä matka jatkui kangasmetsässä korkeuskäyrää pitkin, suuntana Naltiotunturin ja Karhuojan välinen polku. Kivikkoa oli enemmän kuin osasin suunnitellessa lukea, joten tein päätöksen, että teemme hieman lyhyemmän päivän, emmekä edes yritä Karhunpolkemajängälle, jossa tarkoitus oli viettää ensimmäinen yö. Matkaa Kemihaarasta ajatellulle yöpymispaikalle olisi ollut noin 17,5 kilometriä. Vajaan viiden tunnin patikoinnin jälkeen löysimme sopivan yöpymispaikan hieman Naltiotuntrin ja Karhuojan väliseltä polulta itään.

Maaruskaa

Ensimmäisenä päivänä matkaa tuli vajaa 13 kilometriä.

Toinen vaelluspäivä

Tiistai 20.9.

Aamulla purimme leirin, söimme vielä lounaan ja suuntasimme kohti koillista. Ensimmäisestä päivästä oppineena, totesimme, että tästä tulisi todennäköisesti retken raskain päivä kivikon suhteen. Ja niin siitä tulikin.

Kolsan kivikkomurustan alla

Kolsan Kivikkomurustan kautta päädyimme Karhunpolkemajänkäälle, jonne pystytimme toisen päivän leirin. Päivä oli ollut hieman tihkusateinen ja kolea, joten teimme risutulet, jotta saimme nopeasti kuivatettua vaatteita, sekä keitettyä vettä.

Kynsitulet

Kolmas vaelluspäivä

Keskiviikko 21.9.

Aamu valkeni kuulaana jängän laidalla. Koko suo oli kuurassa. Matka-ajaltaan päivästä tulisi pisin koko reissulla. Menisimmehän myös Korvatunturin murustan kautta, joka tällä retkellä oli oikeastaan pääkohde. Lähdimme siis ajoissa liikkeelle.

Aamukuuraa

Kivikkoa oli myös kolmantena päivänä. Sitä riitti jopa Korvatunturinmurustan etelärinteelle, mutta kieltämättä ihan kaunista oli Iso Kolsanmurustan juurella Naltiotunturille päin katsellessa.

Näkymä Iso Kolsanmurustan juurelta Naltiotunturille päin

Korvatunturinmurustan etelärinne oli ehkä reitin hankalin osuus suunnistaa. Rinteessä kasvoi hyvin paljon tunturikoivua, ja lisäksi kivikoita oli suhteellisen tiheään. Lopulta saavutimme kuitenkin Korvatunturinmurustan huipun. Näkymät olivat hienot, vaikka ehkä parhaasta ruskasta myöhästyimmekin.

Korvatunturi Korvatunturinmurustalta nähtynä

Oli jo myöhäinen ilta, kun saavuimme Rakitsanojan kammille. Rakitsanojan kammilla tapasimme myös ensimmäiset ihmiset reissun aikana; virolaisen perheen, jonka tytär oli vaeltamassa Suomea halki.

Rakitsanojan kammissa tuli nopeasti unet, vaikka viisi henkeä kahdesta porukasta samalla laverilla nukkuikin. Olihan kolme ensimmäistä vaelluspäivää olleet muutenkin jokseenkin rankkoja.

Neljäs vaelluspäivä

Torstai 22.9.

Aamupalan ja lounaan syötyämme, lähdimme hyvin levänneinä kohti Vieriharjun kämppää. Tänään tulisi olemaan ehkä retken helpoin päivä, jota juhlistaisi vielä rinkasta löytyvät popcornit ja makeiset. Lisäksi olimme ajatelleet saunoa Vieriharjulla.

Rakitsanojan kammi

Rakitsanojalta Vierihaaraan on vain reilu kuusi kilometriä, ja sekin mönkijäuraa. Taival taittui siis melko nopeasti; kuvaustaukoineen reilussa kahdessa tunnissa. Ruska alkoi olemaan ohi. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä tuuli melko kovaa, joka pudotti lehtiä pois puista.

Vierihaaraa

Vieriharjulla saunoimme, sekä söimme popcornit ja makeiset pois. Tuvassa ei lisäksemme ollut muita, joten saimme nukkua jännittämättä ja rauhassa hyvät unet.

Popparit Vieriharjulla

Viides vaelluspäivä

Perjantai 23.9.

Aamulla heräsimme aikaisin, koska ajattelimme ajaa yksillä silmillä kotiin Helsinkiin. Nousimme siis hyvissä ajoin jo kuuden aikaan aamulla. Söimme aamupalan ja siivosimme jälkemme. Lähdimme kohti Kemihaaraa hieman ennen aamuyhdeksää.

Kemihaarassa olimme noin puoli kahdentoista aikaan. Matkaa olimme siis tehneet kolmisen tuntia.

Kemihaaraa

Ajoimme samoilla silmillä Helsinkiin. Helsingissä olimme hieman kello kolmen jälkeen lauantai aamuyöstä.

Yhteenveto

Retki oli mielestäni oikein hyvä ja hyvin onnistunut. Säät olivat ihan siedettäviä, osan aikaa jopa hienot. Reittisuunnittelu onnistui reitin suhteen hyvin. Vaikka poluttomassa maastossa on tullut kuljettua, niin silti maaston haastavuus yllätti. Tämän takia jo heti alussa päätettiinkin ottaa varapäivä käyttöön ja siirtyä Kemihaaraasta Rakitsanojalle suunnitellun kahden päivän sijasta kolmen päivän aikana.

Kaiken kaikkiaan. Oikein hyvä reissu ja hyvin vietettyä aikaa.