Vaelluskenkä vai lenkkari? - ajatuksia jalkineista poluilla

Jos vaellusretkellä kävellään paljon, niin kyllä niillä jaloillakin on väliä - ja erityisesti sillä, mitä niissä jaloissa on. Vaelluskenkä, maastolenkkari, paljasjalkakenkä, kumisaapas, crocsit (kyllä, oikeasti!) - vaihtoehtoja on nykyään enemmän kuin koskaan. Ja keskustelu käy kuumana: mitä kenkiä pitäisi käyttää retkillä?

Tässä kohtaa sanon suoraan: ei ole olemassa yhtä oikeaa vaihtoehtoa. On vain se, mikä toimii sinulle. Tajusin tämän oikeastaan taas, kun kävin Norjassa ja Urho Kekkosen kansallispuistossa patikoimassa. Otin kummallekin reissulle mukaan Eccon Xpedition III M -ulkoilukengät. Hankin kyseiset kengät viime talvena alennusmyynnistä. Uskalsin tilata postimyynnistä, koska minulla oli jo hyviä kokemuksia kyseisten kenkien aiemmasta mallista. Olin jo hylkäämässä kenkiä, koska ne tuntuivat hiertävän ilkeästä kantapään sisäsyrjästä. Tuplasukkien kanssa keväinen ja alkukesäinen sisäänkävely kuitenkin auttoi, ja päätin antaa kengille mahdollisuuden. Finnmarkissa oli vasta alkukesää, joten siellä oli paikoitellen hyvinkin kosteaa. Kekkospuistossa taasen purot olivat vuolaita sateisten säiden takia. Kummallakaan reissulla minulla ei ollut edes crockseja mukana, vaan kaikki ylitykset tein joko kiveltä kivelle hyppimällä tai sitten kengät jalassa. Kengistä tuli minulle luottokengät. Ne pitivät kosteuden ulkopuolella kun oli tarkoituskin, mutta kuivuivat myös suhteellisen hyvin kostemmassakin kelissä. Tykkään kengissä myös siitä, että ne antavat jonkun verran suojaa nilkoille.

Eccon Xpedition III M -ulkoilukengät

Perinteinen vaelluskenkä – tuki ja turva

Monelle retkeilijälle perinteinen, varrellinen vaelluskenkä on edelleen ykkösvalinta. Niissä on jäykkä pohja, kunnollinen nilkkatuki ja usein vedenpitävä kalvo. Ne suojaavat jalkaa kivikossa ja pitävät rinkan painon kurissa. Mutta ovatko ne täydelliset? Eivät nekään.

Vaelluskengät voivat olla raskaat ja kuumat, eivätkä ne aina kuivu nopeasti, jos pääsevät kastumaan. Eikä jokaisen jalka tykkää siitä, että nilkka on tuettu tiukasti koko päivän. Siksi osa meistä on siirtynyt kevyempään kalustoon.

Omat Ecconi lasken kuuluvaksi jonnekin perinteisen vaelluskengän ja lenkkarin välimaastoon. Onko se sitten ulkoilukenkä nimeltään.

Maastojuoksukengät ja lenkkarit – keveys ennen kaikkea

Itse olen joskus valinnut päiväretkille matalavartiset, kevyet maastojuoksukengät. Ne eivät paina juuri mitään, kuivuvat nopeasti ja antavat jalan hengittää. Miinuspuolena toki on se, että jos astut märkään suohon (ja astut muuten varmasti), niin märkä on ja pysyy - mutta toisaalta se myös kuivuu nopeasti.

Nilkkatukea näissä ei juurikaan ole, mutta toisaalta jos jalat ovat tottuneet, eikä kanna selässä kymmeniä kiloja, niin se ei välttämättä haittaa. Miinuspuolena tässäkin on se, että ne eivät anna suojaa kehräsluille.

Paljasjalkakengät - minimalistin valinta

Paljasjalkakengät ovat nousseet monen kevyesti liikkuvan suosikiksi. Ne pakottavat jalkaa työskentelemään ja antavat tuntuman maastoon. Mutta ne eivät ole kaikille. Itselläni ei hermo kestä, jos jalkaan painuu jokainen kävynpalanen tai kivi, vaikka tiedänkin ihmisiä, jotka vaeltavat tyytyväisenä tuhansia kilometrejä näillä tossuilla.

Kumisaappaat ja crocsit - kyllä, ihan oikeasti

Ja sitten on tämä leiri: kumpparit ja crocsit. Erityisesti kosteilla soilla ja Lapin tuntureilla osa vannoo kunnon saappaiden nimeen - ei märkiä sukkia, ei turhaa miettimistä. Vaikka itse en ehkä lähtisi kairaan pelkillä kumisaappailla, niin ymmärrän kyllä, jos jotkut haluavat tehdä niin. Kumisaappaat on mielestäni parhaimmillaan syksyisillä ja keväisillä päiväretkillä.

Ja crocsit? Niillä kävellään, niillä kahlaillaan, niillä leireillään. Itsellänikin on crocksit leiri- ja ylityskenkinä, mutta jotenkaan en ole niihin oikein tottunut.

Loppujen lopuksi: mitä sinun jaloillesi kuuluu?

Kun seisot metsäpolulla rinkka selässä ja päivämatka edessä, ei sillä ole mitään väliä, mitä muiden jaloissa on. Tärkeintä on, että sinulla on kengissäsi hyvä olla.

Jalkineita valitessa kannattaa miettiä oma jalka, oma vaellustyyli ja olosuhteet. Testata eri vaihtoehtoja, kuunnella omaa kroppaa ja olla armollinen: joskus hyvä kenkä löytyy vasta, kun pari hiertymää on koettu.

Ja muista: sinulla on täysi oikeus käyttää juuri niitä kenkiä, jotka sinusta tuntuvat parhaimmilta. Olivat ne sitten 300 euron tekniset vaelluskengät tai kulahtaneet lenkkarit, joilla lähdet joka kesä uudelleen tunturiin.

- pannukahvin ääreltä, kuten aina.