Alumiinikattilat retkikäytössä - turhaa pelkoa vai todellista riskiä?

Nuotiolla roikkuu Trangian 324 kahvipannu. Odotan veden kiehumista. Pannu on alumiininen ja hymähdän... Ajoittain retkeilypiireissä nousee keskusteluun alumiiniastioiden käytön riskit. Keskustelu lähtee usein siitä oletuksesta, että alumiini liukenee ruokaan ja kerryttää terveysriskiä huomattavasti. Kun väitettä alkaa penkoa, huomaa kuitenkin nopeasti, että tutkimusnäyttö on yllättävän laihaa.

Pannukahvia tulossa

Mitä tiede sanoo alumiinista

Alumiinia on kaikkialla ympäristössä - sitä saadaan ruuasta ja juomavedestä joka päivä. Myös lääketableteissa saattaa olla alumiinia jossain muodossa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on asettanut siedettävän viikkosaannin, ja tavallisen ruokavalion kautta osa ihmisistä voi sen ylittääkin. Silti varsinaista näyttöä siitä, että alumiinikattila aiheuttaisi satunnaisessa käytössä ongelmia, ei ole löytynyt.

Alzheimer-yhteydestä on puhuttu vuosikymmeniä, mutta syy-seuraussuhdetta ei ole onnistuttu vieläkään osoittamaan. Suomessa Ruokavirasto ja Terveyskirjasto antavat selkeän viestin: alumiiniastioita voi käyttää, kunhan ei keittele niissä mehuja tai happamia ruokia.

Miten alumiini käyttäytyy retkikeittiössä

Alumiinia voi liueta ruokaan, jos valmistetaan hyvin hapanta tai suolaista ruokaa pitkään, erityisesti kuluneessa astiassa. Esimerkiksi tomaattikastike, marjamehut tai etikkaiset keitokset eivät ole alumiinille paras kaveri.

Sen sijaan vesi kiehuu kattilassa turvallisesti, eikä puuron keittäminenkään hetkessä nosta alumiinipitoisuuksia taivaisiin. Retkillä, kun ruoka valmistuu nopeasti ja astia pestään pian käytön jälkeen, riskit ovat vähäiset. Lisäksi käyttämällä kova-anodisoituja alumiiniastioita, ovat riskit vielä pienemmät.

Titaani – kevyt mutta hämärä

Moni vannoo titaanin nimeen, koska se on kevyt ja inertti metalli. Itse olen kuitenkin hieman varautunut. Titaaniastioissa ei aina kerrota, mitä seoksia käytetään. Usein valmistaja tyytyy mainitsemaan “pure titanium” tai “food grade titanium”, mutta ilman tarkempaa tietoa tai todistusta on vaikea tietää, onko kyse todella kaupallisesti puhtaasta titaanista vai seoksesta, jossa on mukana - niin, esimerkiksi alumiinia - tai vanadiinia. Tai jotain muuta. Se on minulle turhan epäselvää, ja mm. siksi en ole innostunut titaaniastioista.

Titaaniastioiden keitto- ja paisto-ominaisuudet ovat mielestäni lisäksi turhan onnettomat. Miksi aiheuttaa itselleen pitkillä retkillä harmia pohjaan palaneen ruuan muodossa, kun parempiakin ruuanvalmistusastioita on olemassa.

Joillekin titaaniastiat saattavat olla hyväkin vaihtoehto. Ovathan ne erittäin kevyitä ja vesi kiehuu nopeasti. Itsellänikin on yhtenä kevyenä keittiönä BRS-3000T poltin ja Bestargotin 0,6 litran titaanikattila. Eli, jos ehdottoman tärkeintä on keveys ja veden nopea kiehautus, titaani voi olla varteenotettava valinta.

Ruostumaton teräs – varma ja painava

Rst-astiat (eli rosteri) ovat turvallisia, helppoja huoltaa ja käytännössä ikuisia. Ne eivät luovuta metalleja ruokaan merkittävästi, eivätkä välitä, onko ruoka hapanta vai suolaista. Haittapuolena on paino: rosteri on selvästi alumiinia ja titaania raskaampi. Pitkille vaelluksille en kanna suuria teräskattiloita, mutta lyhyemmillä reissuilla tai autiotupien keittiössä ne ovat erinomaisia.

Oma valinta

Olen käyttänyt niin alumiini-, titaani- kuin rst-astioitakin. Kaikella on puolensa. Olen kuitenkin viimeaikoina siirtynyt käyttämään lähinnä alumiinisia, joko kova-anodisoituja tai pinnoittamattomia, tai sitten rst-astioita. Veden keitän pääasiassa joko vanhalla Trangian 0,9 litran pannulla tai sitten Jetboilin kova-anodisoidulla Zip-keittimellä.

Yhteenveto

Alumiiniastiat: satunnaisessa retkikäytössä turvallisia, kunhan vältät happamia ja suolaisia pitkiä keittoja.

Titaani: kevyt ja inertti, mutta seosten laatu ei aina selviä - itse en luota.

Ruostumaton teräs: turvallinen ja kestävä, mutta painava.

Alla näistä vertailutaulukko siten kuin itse miellän. Taulukossa ei ole huomioitu kova-anodisoitua alumiinia, joka on mielestäni hyvin varteenotettava vaihtoehto. Itselläni on esimerkiksi Trangian 25-myrskykeittimessä kova-anodisoidut tuulisuoja ja alumiinikattilat, sekä rst-paistopintainen Duossal-paistinpannu.

Eri keittoastioiden vertailua

Retkikeittiön tärkein sääntö lienee lopulta kuitenkin tämä: astia on työkalu. Kun ymmärtää sen rajat, voi keskittyä siihen, mikä oikeasti merkitsee - siihen, että saa myös retkillään maistuvaa ruokaa ja juomaa.