Pohjois-Suomen retkeilykirja - tuulahdus 1960-luvun retkeilystä

1960-luvun alussa polut olivat harvassa, tieto vielä harvemmassa - ja kulkeminen tapahtui pitkälti maaston, säätilan ja paikallisten vinkkien mukaan. Ostin joku vuosi sitten antikvariaatista Pohjois-Suomen retkeilykirjan, Suomen Matkailijayhdistyksen vuonna 1962 julkaiseman oppaan. Kirja on kuin pieni aikakapseli ajalta, jolloin retkeilijä oli vielä hieman enemmän tutkimusmatkailija kuin harrastaja.

Kyseessä on varhaisen ajan retkeilyopas, jonka toimituskunnassa ovat vaikuttaneet Antero Tuomisto, Vesa Mäkinen ja Raimo O. Kojo. Kirja on ulkoasultaan vaatimaton ja koristelematon - asioita kerrotaan niin kuin ne ovat.

Pohjois-Suomen retkeilykirja

Kirjan avatessa huomaa heti, että kyseessä on aikansa “retkeilijän käsikirja”. Kartat käsin piirrettyjä, kuvissa on enemmän dokumentaarista henkeä kuin taiteellista yritystä. Jos kirjoilla olisi tuoksu, tämä tuoksuisi autiotuvalta, koivuklapeilta ja hieman märältä huopalakilta.

Retkeilyn maailma 1960-luvun Lapissa

Kirjan tärkein anti tänään ei ole reitti- tai tupaluettelo - vaan ajankuva. 60-luvulla Lapin retkeily perustui hyvin pitkälti yhteen asiaan: itse pärjäämiseen. Toki oli viittoja reiteillä, mutta niitä oli harvakseltaan. Ne olivat myös yhdenmukaisia.

Kartoista hehkuva käsityön jälki ja reittiselostukset

Kartat on piirretty tussilla, korkeuskäyriä ei ole, avotunturit on väritetty harmaalla. Karttoja ei voi käyttää sellaisenaan, mutta silti huomaan selaavani niitä kuin vanhoja valokuvia - kuin katsoisi maisemaa, joka yrittää piirtyä uudelleen mielessä. Esimerkiksi Hammaskairan "Kultalan reitti" on sellainen, joka voisi olla mukava vaeltaa läpi. Kirjasta löytyy myös reittiselostukset. Esimerkiksi Kultalan reitti on ilmoitettu 125 km pitkäksi. Kuvaus on hyvin yksityiskohtainen - tosin kaikkia mainittuja polkuja ei välttämättä enää maastosta löydä. Tunnistan muutaman paikan selostuksesta, ja on häkellyttävää ajatella, että olen kulkenut samoja maisemia kuudenkymmenen vuoden jälkeen.

Autiotupien kuvaukset

Vanhoista tuvista puhutaan lempeästi mutta realistisesti. Esimerkiksi Muorravaarakan tuvasta kerrotaan näin: "Muorravaarakkajoen itärannalle Rovaselän kohdalla Kuikkapäästä länteen talvikäyttöinen hirsimaja. Hyvässä kunnossa. Takka. Majoitustilat 10-12 henkilölle. Polttopuuta. Erillinen saunarakennus majan läheisyydessä. Hoitaja: Imatran Lapinkävijät. (kts. piirrosta.)"

Kaikki on kirjoitettu tavalla, joka hengittää menneen ajan selkeyttä.

Mikä herättää nostalgiaa?

Se tapa, jolla luonto nähdään “ikuisena erämaana”. Teksti on varovaisen ihailevaa. Kirjasta välittyy ajatus siitä, että Lappi on loputon - ei karttamerkintöjen eikä saavutettavuuden vaan kokemuksen tasolla. Kuitenkin kirjasta on aistittavissa, että eräretkeilyn suosio on nousemassa.

Esimerkki polkutien viitasta
(värityksen olen itse lisännyt)

Tähän päivään moni paikka on silti muuttunut. Osa tuvista on kadonnut, osa rakennettu uudelleen, kuten edellä mainittu Muorravaarakka on kokenut täydellisen päivityksen. Reittejä on merkitty toisin ja palveluita tullut lisää. Silti kirjan lauseissa on jotain pysyvää: maisema, joka jatkuu.

Onko kirjasta hyötyä tänään?

Kirjan hyödyn tänään voisi tiivistää:

• Hyöty retkeilyn tietolähteenä: ei kovin paljon.
• Hyöty retkeilyn historian tietolähteenä: paljon.
• Hyöty inspiraation lähteenä: erittäin paljon.

Kirjan arvo on siinä, että se avaa oven menneisyyteen. Se muistuttaa, että luonnossa kulkeminen ei ole koskaan ollut vain varusteista kiinni - vaan mielen maisemasta. Nykyhetkeä voi olla myös helpompi ymmärtää peilaten sitä menneisyyden kautta.

Tästä kirjasta en hae koordinaatteja. Haen tunnelmaa ja reittien historiaa. Ja sitä löytyy yllin kyllin.

Pohjois-Suomen retkeilykirja (1962) on pieni, vaatimaton, mutta voimakkaasti ainakin minua puhutteleva teos. Se muistuttaa, että erämaa on ollut siellä aina - ja että polut, joita kuljemme, ovat tarinoiden jatkumoa.

Jos vanha retkeilykirja joskus osuu käteesi, avaa se. Et ehkä löydä karttaa, jota voisit käyttää, mutta löydät varmasti maiseman, joka hengittää. Tämä kirja on taas hyvä lisä kirjakokoelmaani. Täydet viisi kautta viisi (5/5) tälle kirjalle.