Maustesetti ja viimeinen päätös
Jossain vaiheessa jokainen retkeilijä ja vaeltaja joutuu päättämään, mitä pidetään mukana siksi että on pakko, ja mitä pidetään mukana siksi että on mukavaa. Mausteet kuuluvat jälkimmäiseen kategoriaan. Ne eivät ole välttämättömiä, mutta ilman niitä jokin jää helposti vajaaksi. Sellainen, joka tekee aina itse retkiruokansa, voisi kiteyttää asian ehkä seuraavasti:
Runollisesti näin.
 |
| Maustesettini. Grillausmauste vielä keskellä. |
Kuivattua ruokaa ei voi maistaa kuivana. Se ei kerro totuutta, koska se on vielä väärässä muodossa. Jotta sitä voisi arvioida, se pitäisi ennallistaa - ja jos sen tekisi järjestelmällisesti, jokaisesta annoksesta pitäisi käytännössä tehdä toinen annos maistamista varten. Siinä kohtaa harrastus muuttuisi nopeasti työksi, ja työ vielä vähän typeräksi; tässä iässä on kiinnitettävä huomiota liikkumisen lisäksi myös syömiseen. Niinpä kotona toimin näillä periaatteilla:
- luon reseptin tuoreista aineksista,
- käännän ja lasken reseptin kuivien aineiden mukaiseen muotoon, ja
- pyrin pysymään maustamisessa niissä rajoissa, joiden sisällä ruoka todennäköisesti toimii myös ennallistettuna.
Liikaa maustetta ei saa pois, toisaalta kuivatessa ruoka-aineet "latistuvat" maultaan. Normaalin ilmakuivauksen jälkeen mausteet ottavat helposti ylivallan. Siksi kotona ei kannata mennä maustamisessa yli, mutta ei myöskään tehdä mitään varovaista alimaustamista. Rajat on hyvä pitää myös tässä, vaikka suolainen ja maustettu ruoka voikin olla parasta raskaan vaelluspäivän jälkeen.
Sivupolku natriumglutamaattiin
Oikeastaan ajatus tähän postaukseen lähti, kun selvittelin netissä tietoa paljon parjatusta MSG:stä.
Alan itse vähän kallistua siihen, että netistä saatava tieto MSG:stä kuuluu kategoriaan: "Älä usko kaikkea, mitä netissä lukee". Mielestäni yksi klassisimpia esimerkkejä siitä, mihin jopa yksi uutisryhmä ja -viesti voisi johtaa.
Tässä hieman taustoitusta aiheeseen omasta näkökulmastani.
Kotona jo ruokia pakatessani, lisään ruokiin käytännössä aina MSG:tä, eli natriumglutamaattia. Natriumglutamaatti, eli myös makusuolana tunnettu lisäaine E621 vahvistaa kuivausprosessissa hävinneitä makuja ja ruuan makuprofiilia. Vaikka ultraprosessoituja ruokia tulisikin nykyisten ravintosuositusten mukaan välttää, niin myös itsetehdyt retkiruuat ovat tavallaan hyvinkin paljon prosessoituja ruokia; tätä ei kannata kieltää. Ja kuten tunnettua E621 nyt vain on lisäaine, joka tavallaan buustaa prosessoitua ruokaa. Lisäaine E621 jakaa netissä mielipiteitä. Duodecimin Terveyskirjasto kertoo, että natriumglutamaatin käyttö vähentää ruokasuolan käyttöä elintarvikkeissa noin kolmanneksella. Siksi sen poisjättäminen voi lisätä suolan määrää ruokavaliossa.
Paluu mönkijäuralle
Mutta niin. Kannan mukanani hyvin usein maustesettiä. Ruokia pitää hieman viilata; mikään ei ole valmista ja ruoka tulee kaiketi useiden oppien mukaan maustaa vasta lopuksi. Maastossa tapahtuukin viimeinen päätös - ja siihen tämä maustesettini on.
Seuraavassa on oma maustesettini.
1. Maldon - viimeistelysuola, ei perussuola
Maldon ei ole mukana siksi, että se olisi jotenkin tarpeellinen. Se on mukana siksi, että se tekee yhdestä arkisesta asiasta hetkeksi paremman. Tiedäthän. Sillä on myös oma roolinsa: se on viimeistely. Kun ruoka on kohdillaan, hiutaleinen suola tekee siitä selkeän, kirkkaan ja valmiin.
Jos tämä kuulostaa ylellisyydeltä, niin sitä se ehkä onkin. Kevytretkeilijä huomauttaisi, että suola on suolaa ja gramma on gramma. Minä huomautan, että joskus vaelluksella gramma on juuri se luksus, joka tekee päivästä ystävällisemmän.
2. Herbamare - vihreä muisti
Herbamare on setin "vihreä"; timjami, oregano, persilja jne.. Se tuo yrttejä ja sellaista tuoreuden illuusiota, joka kuivauksessa helposti katoaa. Se ei tee ruoasta uutta ruokaa, vaan se avaa sen. Erityisesti kasvis- ja linssiruuissa tämä on iso juttu: pienikin yrttinen vivahde voi muuttaa lopputuloksen tukkoisesta eläväksi. Herbamare on myös hyvä yleismauste kaikkeen.
3. Mineraalisuola - perusnuotti
Tavallinen mineraalisuola on setin työjuhta. Se ei ole tunnelmaa, vaan säätöä. Jos annos on jäänyt hieman vajaaksi suolan suhteen, tämä korjaa sen ilman lisämakuja. Se on myös hyvä vastapaino Herbamarelle: kun haluaa säätää vain suolaisuutta eikä yrttisyyttä.
4. Valkosipuli - rouhetta tai jauhetta, tilanteen mukaan
Valkosipuli kulkee mukana joko rouheena tai jauheena. Kuivatuissa ruuissa se toimii lähes aina, ja se on ehkä paras esimerkki "lopussa maustamisesta": valkosipuli herää kuumassa vedessä kunnolla, ja sen määrän huomaa vasta syödessä. Siksi sitä on helppo lisätä varovasti ja nostaa tarvittaessa.
5. Mustapippuri - lämpö ja suunta
Mustapippuri on ruuan kompassi. Se ei lisää suolaa, ei lisää yrttiä, ei lisää makeutta - se lisää suuntaa. Se tekee keitosta keiton, pataruoasta pataruoan ja joskus vain muistuttaa, että kyllä, tämä on ruokaa eikä pelkkää energiaa.
6. Kuudes putkilo - suunta tuntematon
Kuudentena minulla oli pitkään grillausmauste. Se oli sellainen mauste, joka oli tarkoitettu "toimii aina" -tilanteisiin. Tai niin minä ajattelin.
Kunnes jäin pohtimaan, mitä se oikeastaan oli: suolaa, glukoosia, pippuria, sipulia, valkosipulia ja paprikaa. Eli paljon samaa, mitä setissä oli jo muutenkin. Jäljelle jäi lähinnä paprika ja sipuli - ja se tunne, että tässä kannetaan mukana sekoitusta, joka päättää puolestani. Ei se tuonut oikeastaan sitä kaipaamaani buustia, jota en saisi vaikkapa Herbamaresta. Toki jokin suolaton grillausmauste toimisi kaikkeen, jotta ruuan saisi alas. Mutta sittenhän voisin ihan hyvin kuljettaa mukanani vain sitä.
Niinpä grillausmauste jäi pois.
Ja tilalle tuli tyhjä paikka, mikä on yllättävän hyvä asia. Tyhjä paikka pakottaa ajattelemaan, mitä oikeasti haluaa lisätä vasta maastossa. Aromat-mausteseos on käynyt mielessä, koska se on monelle juuri se "toimii aina" -mauste. Mutta en ole varma, haluanko maastoon valmista ratkaisua vai mieluummin yhden selkeän säätimen (kuten paprika, sipuli tai jotain muuta yksittäistä).
Ehkä kuudes putkilo ei ole yksi mauste, vaan ajatus: se muistuttaa, että kaikkea ei tarvitse lukita. Ruoka voi olla prosessi. Ja onkin. Maastossa se tyhjä paikka voi muistuttaa myös siitä, että maailma ei ole valmis.
Kommentit
Lähetä kommentti