Miten selviän luonnossa? Retkeilijän henkiinjäämisopas - palattu juurille

Miten selviän luonnossa? Retkeilijän henkiinjäämisopas on tämänkertainen aihe - kirja, joka tuntuu olevan taas ajankohtaisempi kuin ennen.

Miten selviän luonnossa? Retkeilijän henkiinjäämisopas

Teos on vuodelta 1983, ja olen itse kasannut ensimmäisen selviytymispakkaukseni sen ohjeiden mukaan. Kyseessä on yksi niistä ensimmäisistä kirjoista, Kemppisen ja Aulion teosten ohella, joista omat perusoppini retkeilyyn ja vaelluksille ovat pitkälti peräisin.

Kirjan ilmestymisen aikaan Suomessa elettiin aikaa, jolloin nousukausi oli vasta alkamassa: ihmisillä alkoi olla varaa vapaa-aikaan, varusteisiin ja matkustamiseen, mutta mitään yltäkylläisyyttä ei vielä tunnettu. Retkeily ei ollut nykyisen kaltainen trendi, vaan taitoa ja itsenäisyyttä vaativa tapa liikkua luonnossa.

1980-luvun alku oli myös kansallispuistojen ja luonnonsuojelun laajenemisen aikaa. Suojelualueverkosto kasvoi, ja ajatus luonnossa liikkumisesta jokamiehenoikeuksien (nykyisin jokaisenoikeuksien) turvin vahvistui. Retkeilyyn liittyi yhä selvemmin ajatus vastuusta, omatoimisuudesta ja siitä, että luonnossa pärjääminen kuului kansalaistaitoihin.

Samaan aikaan myös silloinkin eräily ja maanpuolustus kulkivat Suomessa vahvasti käsi kädessä. Naapurisuhteista johtuen sitä ei ehkä ääneen korostettu, vaikka termi sissisota jokaiselle varusmiespalveluksen käyneelle tuttu olikin. Kylmä sota ja suomettuminen olivat todellisuutta. Maailmalla puhuttiin muun muassa Yhdysvaltojen niin sanotusta tähtien sodasta – Strategic Defense Initiative, jonka julkisti silloinen republikaanipresidentti Ronald Reagan. Suomessa tämä heijastui varautumisajatteluna: kansalaisten odotettiin osaavan toimia poikkeusoloissa, liikkua maastossa ja selviytyä ilman teknisiä apuvälineitä. Väestönsuojia rakennettiin niistä sen suuremmin huutelematta.

Myös - ja osittain ehkä juuri siksi - partioaatteen vaikutus näkyi vahvasti. Suomen Partiolaiset oli, ja on yhä, merkittävä retkeilytaitojen, ensiapuosaamisen ja luonnossa toimimisen kasvattaja. Monelle 1980-luvun retkeilijälle perusasiat tulesta, suunnistuksesta ja ryhmässä toimimisesta olivat tuttuja juuri partion tai viimeistään varusmiespalveluksen kautta.

Kun Miten selviän luonnossa? ilmestyi vuonna 1983, se asettui tähän maisemaan luontevasti. Se ei ollut pelkkä harrastekirja, vaan osa aikansa varautumisen, omatoimisuuden ja kansalaistaidon jatkumoa - kirja, joka opetti, miten luonnossa pärjätään silloin, kun apua ei ole heti saatavilla.

Kirja alleviivaa elämäntapaa, vaikka se onkin oppaaksi tarkoitettu.

Kirja on jaettu kahdeksaan osaan. Kuten tekijätkin kertovat; Erätaitojen lisäksi on liitetty kirjan loppuun turvallisuustietoutta veneilijöille.

Lähestymistavan kirjassa hahmottaakin ehkä parhaiten otsikoiden kautta:

1 Ennalta ehkäisy
1.1 Retkeilijälle asetettavat vaatimukset
1.2 Retkeilyvarutus

...

2 Liikkuminen

...

3 Majoittuminen tilapäisvälinein

...

4 Ruoka

...

Kuten tiedetään; Paras tapa on ennalta ehkäistä. Kun makaat kotona sohvalla, niin tuskin mitään sattuukaan.

Tässä kirjassa kuitenkin kerrotaan, kuinka varustautua. Ruuan ja muiden edellämainittujen lisäksi kirjassa opastetaan ensiapuun ja loukkaantuneen kuljetukseen tilapäisvälinen, annetaan ohjeita erilaisiin tilapäisvlineisiin, kuten lumikenkiin, suksiin ja kalaverkkoihin. Lisäksi kirjassa luodaan katsaus henkiinjäämispakkauksiin ja veneilyturvallisuuteen.

Kirja on oikein mainio lisä omaan retkeilykirjastooni. Kirjalle on pakko antaa jo pelkän kulttimaineen takia viisi kautta viisi. Kuppia tai mitä vaan.