Yksi vuosi taas taputeltu

Vuosi 2025 on taputeltu. Pannukahvia keiteltiin nuotiolla, keittimellä ja joskus ihan vain mielessä, kun ulos ei päässyt, mutta sinne teki mieli. Vuosi oli yksi vuosi tässä elon tiellä. Hyvä ja kasvattava, mutta ei erityisesti erikoinen - joskus sellaisiakin tarvitaan.

Korvatunturi siintää kaukana

Blogia olen pitänyt nykyisellään vajaan kaksi vuotta. Sisältö on alkanut löytää omaa muotoaan, ja blogin tekninen puoli on muistuttanut siitä, että maailma ympärillä muuttuu, vaikka kuulluksi tulemisen tarve pysyykin. Kirjoittaessa on samalla hahmottunut, mitkä aiheet tuntuvat kiinnostavan: reitit, varusteet ja ne perinteiset - usein vähän sovelletut - retkiruoat.

Jakamissani reittikuvauksissa olen jakanut kartalle piirretyn reitin. Koska käytän paljon aikaa reittien suunnitteluun ja koen suunnittelun olevan osa kokonaisuuden kokemusta, olen pyrkinyt jakamaan reittikuvaukset kertomuksineen ja karttoineen melko suuripiirteisesti. Minulle oivaltaminen ja oppiminen retken aikana on osa kokonaisuutta.

Varusteiden suhteen olen jakanut joitain postauksia lähinnä fiilispohjalta. Se että joku sopii minulle, ei tarkoita sitä, että sama varuste sopisi jollekin toiselle. Ajatus varusteasioiden jakamisessa on ollut juuri siinä; kerron vain niistä huomioista, jotka koen itse huomionarvoisiksi - siis täysin yksilöllisiä ajatuksia. Nykyisin tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan, ja erilaiset työkalut helpottavat vertailua. Siksi omat varustepohdintani ovat tarkoituksella vain yksi näkökulma muiden joukossa.

Ruoka. Niin. Ruoka. Vuonna 2025 käytin taas enemmän ja enemmän luovuuttani ruokiin. Niin arki- ja pyhäruokiin kuin retkiruokiin ja niiden kehittämiseen. Sain aikaan joitain mielestäni hyviä oivalluksia ja ruokia kehiteltyä.

Kun summaan yhteen menneet kokemukseni reiteistä, varusteista ja ruoista, huomaan olevani ennen kaikkea kiitollinen. Siitä, että olen saanut kulkea, kokeilla, epäonnistua ja oivaltaa - usein ihan pienissä asioissa.

Mitään päätepistettä en ole saavuttanut, enkä oikeastaan sellaista kaipaakaan. Olen vain jatkanut matkaa askel kerrallaan, välillä pysähtyen, välillä innostuen enemmän. Janoa on silti yhä: reitteihin, kokeiluihin ja hetkiin, jotka tekee mieli kirjoittaa muistiin ja jakaa eteenpäin.

Hyvää uutta vuotta!